Suomalaisen klassisen laulajan häpeää ja häpeänsietokykyä käsittelevä väitöskirjatutkimukseni on vienyt merkittävän osan ajastani perhe-elämän ja opetustyön ohella. Tästä syystä en ole ehtinyt päivittämään blogia kuten olisin toivonut. Tässä kirjoituksessa päivitän
Tänään vietetään Maailman Äänipäivää. Vuodesta 1999 vietetyn päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta äänestä ja äänihäiriöistä. Päivä on myös hyvä muistutus siitä, että jokaisella on oikeus ilmaista itseään, lupa laulaa ja
Aloitin mieheni kanssa marraskuussa 2018 Helsingin kaupungin vastaanottoperheenä. Ennen vastaanottoperheeksi hyväksymistä meistä tehtiin tarkka perheselvitys, meidät haastateltiin ja lopulta valmennettiin työhön. Vastaanottoperheet ottavat sijoitettavan lapsen tai lapsia väliaikaisesti kotiinsa. Sijoitus
Oletko koskaan halunnut mennä menneisyyteen kertomaan nuoremmalle itsellesi, miten selviäisit elämässä edes hieman helpommin? Neuvoa väistämään joitakin karikoita tai jopa muuttamaan asioita? En usko haluavani muuttaa mitään suurempaa, mutta haluaisin
Tämä syksy ja alkutalvi on ollut minulla monella tapaa antoisa ja tärkeä. Blogin kirjoittaminen on jäänyt jälleen vähemmälle muiden tehtävien vuoksi (olisikohan hyvä uudenvuodenlupaus aktivoitua asian kanssa useammin kuin kolme
Pelko kokea häpeää voi toimia voimakkaana esteenä laulamiselle tai laulun harjoittelun aloittamiselle. Tämän olen huomannut niin laulun harrastajien, opiskelijoiden kuin joskus jopa ammattilaulajien kohdalla. Kohtuuttomat vaatimukset ja kritiikki omaa ääntä
Viime vuoden lopulla olen uinut välillä syvissä vesissä. Synkkä, pimeä, lumeton loppusyksy ja alkutalvi ovat osaltaan vaikuttaneet matalavireiseen mielialaani. Toisaalta mielialaan on vaikuttanut myös ankara sisäinen ääni. En ole kyennyt
”Mies tarrasi haarovälistä kiinni illanvietossa. Halusin viedä asiaa eteenpäin ja kertoessani aikeistani, vanhempi naiskollega suuttui ajatuksesta. ’Miehellä on asema tässä maailmassa, tällaista negatiivista huomiota emme kaipaa. Mitäs olet noin siro
Pidin syyskuussa häpeästä hiljaiset -luennon Seinäjoen kansalaisopistossa. Kysyessäni yleisöltä kuinka monella oli ollut laulukokeita peruskoulussa, kaikki nostivat kätensä pystyyn. Kun kysyin, kuinka moni heistä oli pitänyt laulukokeista, vain yksi käsi
Ajattelin tällä kertaa hieman valottaa enemmän omaa taustaani ja sitä, kuinka päädyin laulajaksi sekä laululliseen häpeään erikoistuneeksi laulupedagogiksi. Lapsuuteeni kuului isona osana musiikki, sillä äitini oli musiikinopettaja. Sisarukseni ja minä